Olin viime viikolla eräässä koulutuksessa, jossa kouluttajan mukaan työ voi ja saa väsyttää. Tämä ei tarkoita kuitenkaan uupumusasteista väsymystä, vaan sitä, että työhön tuleekin suhtautua niin, että sinne antaa palkkansa eteen kunnon panoksen. Eli kun illalla kotona on väsynyt olo työpäivän jälkeen, tietää antaneensa hyvän työpanoksen. Väsymys on siis täysin normaalia ja niin tulee ollakin.
Toisaalta väsyttävän työpäivän jälkeen, vapaa-ajan valveilla olo ajasta menee osa toipumiseen ja palautumiseen. Toki voihan ajatella, että elää työlleen, jolloin vapaa-ajalla tuleekin panostaa palautumiseen, jaksaakseen taas työpäivän.
Yhtä lailla voi ajatella niin, että vapaa-ajan tulee väsyttää, ei työn. Tällöin työ ei saisi saastuttaa vapaa-aikaa. Tosin tällöin osa työajasta voi mennä vapaa-ajasta toipumiseen, koska työteho ei ole parhaimmillaan heti työhön tultua tai lähellä työpäivän päättymistä.
Mikä on sopiva tasapaino näiden välillä? Ja kuka on sanomaan toiselle, miten hänen tulee elää elämänsä? Joku tykkää olla töissä ja tehdä töitä yli 10 tuntia päivässä. Toisen mielestä vapaa-aika on oleellista, jota työnteko ei saa häiritä millään tavalla.
Joidenkin mielestä kaikki riippuu ammatista eli tässä on kyse ammatinvalinnasta. Itse ajattelen, että ammatti ei ole oleellinen, vaan kyse on ihmisen omasta valinnasta. Valinnan taustalla voi olla sisäisiä uskomuksia siitä, miten kokee itsensä ja oman arvonsa sekä millaisena kokee hyvän elämän ylipäätään. Joillekin myös ulkoiset paineet ja odotukset voivat luoda raamit elämän rakentamiseen.
Vanha sanonta, että kuolin vuoteella monet sanovat, että olisi pitänyt tehdä töitä vähemmän, saattaa pitää paikkansa. Ainakaan itse en ole kuullut vielä yhtään tarinaa siitä, että joku kuolin vuoteella olisi sanonut, että olisi pitänyt tehdä enemmän töitä. Ja myönnän, että se, etten minä ole kuullut sellaista tarinaa, ei tarkoita etteikö niin olisi voinut olla.
Työn väsyttävyyttä voidaan tulkita monella tavalla. Mitä väsymys tässä tarkoittaa? Se, että vanhempi touhuaa päivän lastensa kanssa, tuleekin väsyttää. Se, että nuoret ovat koulupäivän jälkeen väsyneitä, on normaalia ja kertoo hyvästä lukuotteesta. Se, että vapaa-päivän jälkeen on väsynyt, kun on lukenut kirjaa, käynyt lenkillä ja katsonut tv:tä, kertoo, että läsnäolo arjessa on ollut maksimissa. Ehkä sanaa väsymys tulee aukaista ja määritellä itse kullekin tarkemmin. Ehkä se on vain tunne siitä, että tietää antaneensa käsillä olevaan asiaan sen, mitä sillä hetkellä on annettavaa. Sen jälkeen onkin aika siirtyä seuraavaan asiaan. Kylläisyys kyseiselle asialle on täynnä. Jotta tekee mieli seuraavaa kertaa, tulee tehdä välillä jotain muuta tai olla välillä jossain muualla.