Otsikko on suora sitaatti Voi hyvin – lehden videosta, joka pyöri I love me – messuilla (löytyy myös YouTubesta). Kyseinen lause pysäytti minut. Sen paradoksaalisuus on suorastaan nerokasta. Se kertoo pysähtymisestä, ajattelemisesta, onnellisuudesta – ja kaikkien näiden jälkeen ohjeistaa lopettamaan sen. Mainos jatkuu kertoen, mitä kannattaa sen sijaan tehdä ja mistä onnellisuus koostuu. Mainosten tehtävä on toki markkinoida, lisätä myyntiä ja luoda mielikuvia, jotka lisäävät ostohalukkuutta sekä auttaa ihmisiä luomaan uusia tarpeita itselle. Kyseinen mainos varmasti onnistuu tuossakin, mutta se sai minut pohtimaan monia psykologisia teemoja ja ohjeita, joita asiantuntijana minkäkin annan. Teemat voivat liittyä työhön ja sen rajaamiseen, parisuhteeseen, siihen mitä suostuu tekemään, motivaatioon ja sen kasvattamiseen sekä urheilussa esimerkiksi huomion suuntaamiseen.
Kun seuraavan kerran pohdit, onko tässä työssä mitään järkeä – lopeta.
Kun seuraavan kerran mietit, rakastatko puolisoasi – lopeta.
Kun seuraavan kerran pallottelet, mitä tekisit – lopeta.
Kun seuraavan kerran pelkäät, mahdatko onnistua- lopeta.
Mainoksen mukaan meidän tulisi tehdä asioita: halata puolituttua, hymyillä vastaantuleville jne. Eli samaa logiikkaa käyttäen näissä esimerkeissäni se olisi:
Työssä se voisi tarkoittaa hankalan asian hoitamista heti. Tänään, ei huomenna. Parisuhteessa se tarkoittaisi asioiden tekemistä, jotka tuottavat itselle ja toiselle hyvän mielen. Mikäli itselle ei monista toistoista ja kaikesta tekemisestä huolimatta tule hyvää mieltä, kannattaisiko sitten rakastaa jotakin toista? Vapaa-ajalla se tarkoittaisi lenkkivaatteiden pukemista päälle ja ulos lähtemistä, ilman ajatusta ”menenkö vai en” tai ristisanatehtävän täyttämistä ilman pohdintaa ”pitäisikö tiskata ensin” tai tiskin tiskaamista ilman miettimistä, ”onko se tylsää tai ei”. Urheilussa se tarkoittaisi liikkeiden ja suorituksen toistamista ilman ajatusta. Se tarkoittaisi salamannopeaa liikettä, että ajatus ei ehtisi edes mukaan. Se tarkoittaisi tekemistä, ihan vaan tekemisen ilosta.
Käytännössä siis ”lopeta” käsky tarkoittaa pähkäilyn, turhan pohdinnan lopettamista – ja elämistä sen sijaan. Näin praktisena ja käytännönläheisenä ihmisenä se uppoaa minuun. Elämä on tässä ja nyt. Karrikoiden voisi sanoa, että mitä enemmän elää menneisyyttä miettien tai tulevaisuutta suunnitellen ja haaveillen, sen kapeammaksi tämä hetki käy.
Harvalla onnellisuus on pysyvä olotila. Vielä vähemmän se löytyy etsimällä. Voisiko sitä nauttia tänään, tehdä aikomusten sijaan – elää siis hetkessä!